Kevään ensimmäinen rupeama

Säätä uhmaten päädyimme retkeilemään porraslammelle pihatyöt mielessä. Pikkuusen kyllä meinas olla vilpoista, mutta ei jäädytty. Ruhtinaallinen määrä vaatetusta, täkkejä ja vilttejä takasivat selviytymisen.

  Tuvassa ilakoimme vesiputkien sulamisesta ja tulisijojen toimivuudesta.

 Takan edustan kiikkustuolit olivat kysyttyä paikkaa.

Lapsukaiset viihdyttivät itseään ulkoillen, askaroiden ja katsoen leffoja.

Kesän ensimmäinen projektikohde on tontin rajalla lorisevan puron esiin kaivaminen: vuosien saatossa paju ja heinä ovat tehneet rantatöyrään täydeksi, puron kuuli, mutta ei nähnyt.

Lunta ripsutteli tasaiseen tahtiin, se ei estänyt innokasta raivaajaa: poka-, moottori- ja raivaussaha apunaan työstimme rannan kasvillisuutta pienemmäksi. Eihän tästä toki valmista yhdellä rupeamalla saa, mutta alku on kovin mieltä ylentävä.

Sunnuntaina, kunnon lumisateen iskiessä, siirsimme ajatusta vintin tilanteeseen. Tavoitteena on saada yläkerta purettua hirsirungolle, jotta runkoa päästäisiin suoristamaan jollain konstilla. Nyt päätyjen ulkoseinät pullistelevat pikkuisesti keskiosaltaan ja talon keskellä oleva kantava seinä mutkittelee. Kurkihirren paikallaan pysyvyydeksi on viritelty tukipuita.

Yläkerrassa on tällä hetkellä kaksi huonetta, alahuone, jonka takana yksi sivukas ja ylähuone, jonka molemmin puolin on sivukkaat. Huoneet on rakenneltu laudasta, kattojen päällä on eristeenä 40-50cm multaa, hiekkaa, sammalta ja mitä nyt on käteen sattunut. Ajattelimme aloitella sivukkaiden seinien purulla, sen jälkeen koetamme saada keskiseinää oiotuksi, jonka jälkeen pääsisimme purkamaan huonerakennelmat. Sitten tilkitä seinistä hirsien raot ja eristää katto. Jajaja..

Ensimmäinen seinä+katto-osuus saatiin nätisti purkuun.

Nyt tila on kylmä, seinän ja katon raoista näkyy ulos. Yläkamarin saa pönttömuurilla lämpimäksi, alakämppää voisi tarvittaessa lämmitellä sähköpatterilla. Yläkerran ylempää huonetta on harvakseltaan käytetty isompien muksujen majoittamiseen, alatason kamari ei houkuta viettämään aikaa.

 Suuressa visiossa ylhäällä on kaksi isoa, valoista, hirsiseinäistä, lämpöistä ja kutsuvaa oleskelutilaa.
Sitä kohti, hiljakseen.

Oheistoimintaa

Vaikkakin blogin päällimäinen tarkoitus on kertoa Porraslammesta, niin lavennan hieman esittelemällä teille AK KA -ryhmää ja sen tuotoksia.

Porraslammella vietetyn ajan ohella kulutan aikaa kiertämällä kirppareita, haalimalla vanhaa ja kaunista ja pontentiaalista tavaraa haltuuni sekä penkomalla ystävän kera purkutaloja (luvan kanssa). Keräilyvaiheen jälkeen pyrimme luovalla tavalla jatkojalostamaan kaatopaikkauhan alla olevalle materiaalille uutta elämää nykertäen ja väkertäen.

Ylläoleva on meidän lauantaiehtoon logoinnovointi, jolla pyrimme jättämään merkkimme tuotoksiimme; ilmaisemaan, että tuote on rakkaudella käsityönä valmistettu pääosin jollekin toiselle hyödyttömästä materiaalista. AK on kumppanuutemme toinen ja KA sitten minä. AK:n kaunosieluisen kuvauksen luovasta prosessista voit käydä lukemassa täältä ;)

Tässä hieman yhteistyön helmiä esittelyyn:




Vanhoihin ikkunanpokiin voi arkartelemalla saada ajatuksiaan julki. Joko romantillisia

tai vähemmän romantillisia.

Ikkunanpokista on moneksi; tehtailimme viime kesänä porraslammella sarjatyönä muutaman liitutaulun.
Pokat purkutalosta ja vanerit pakkausjäteläjästä.

Nalletehtaan puolella valmistuu syliin sopevia pehmoja sulostuttavista kangasaarteista, joita kumpaisellekin on kaappeihin kertynyt mittava pino.

Tämän nallen kainalosta pilkistää lankulle askaroitu taulu.




Myös vanerille onnistuu mietelauseiden askarointi.




AK KA valmistaa toisinaan myös ei kierrätysmateriaalista.
 Näiden betonisten tuikkukippojen valmistamiseen toki voisi ajatella kierrätetyn sipsituubeja..

Joo, on koitettu. Betonista voi tehdä myös kellon.
Valettu vanhaan roskiksenkanteen pitsiliinan kera, havaittu myös jättää koneistolle kolo.

 



Mutta tämmöisiä. Lisää tuoteesittelyä luvassa, jahka AK KA innovoi. Kolleegan blogia mukaellen

 

Saltunraitti+Porraslampi =

Taustatietämykseksi ja tunnelman luojaksi

Päätimme jakaa blogin muodossa omaamamme ihanuuden saloja julki.

Blogia päivittävät tekstin osalta sekä rouva että herra, hieman oletettavasti eri näkövinkkeleistä; rouva keskittynee kuvaamiseen ja ihastuttavien kohteiden esittelemiseen, herra taasen enemmän kunnostamiseen liittyviin käytännön toteuttamisiin. Kuvamateriaalin tuottamisesta vastaa osaltaan myös valokuvausta harrastava esikkotytär.

Paikan ensisijainen tarkoitus tällä hetkellä on toimia perheemme kesäpaikkana, talviasuttavassaa kunnossa se ei vielä ole. Tilalla on vuosien saatossa tehty yhtä ja toista, nyt koetamme määrätietoisesti saada paikkaan alkuperäistä henkeä moderneja mukavuuksia unohtamatta. Porraslammella pääosa ajastamme kuluu paikkoja korjaillen, markkia muuntaen, pihasaunassa löylytellen, hiljaisuutta, pelloille nousevaa usvaa ja valtavan avaraa tähtitaivasta ihastellen.

Tila käsittää kaksikerroksisen päärakennuksen, piskuisen paapantuvan, aitan sekä suurehkon ladon. Sekä erinäisiä neliöitä ehtaa Kuurtanelaista multaa.

Tässä alkuun muutamia otoksia tunnelman luontiin, jahka kevät kunnolla saapuvi niin siirrymme tiheämmin tontille ja teemme tarkempaa esittelyä eri tiluksilta.

 Tervetuloa!


Tupa ja aitta. Liki kaksi vuosisataa paikallaan seisseet.
Paljon nähneet.

Kauniisti ikääntyneet ovet toivottavat tervetulleeksi.



Ovet kun aukaisee niin saavutaan kuistille. Pieni tila,
suuri tunnelma.



Tuvan ikkunasta voi puulaatikolla istuskellen vahtia pihan puuhia.



Keittiönurkkausta. Pyrkimyksemme on sulauttaa mahdollisuuksien mukaan nykyaikainen kodinkoneisto osaksi vanhaa.



Tupaa keittiönurkkauksesta kuvattuna. Vasemmalla makuukamari,
oikeanpuoleinen ovi takan kupeessa vie porstuaan.
Tuvan seinien yläosista otimme pinkopahvit pois ja alta löytyi aivan upeassa kunnossa oleva hirsiseinä.
Jatkossa tavoitteena olisi saada seiien alaosatkin hirrelle ja tilkitä hirsien raot uudelleen.



Toinen vintin kamareista saa lämpöä ihanasta
pönttömuurista.



Tuvan vintille saapuessa näkymä on tällä hetkellä tällainen.
Ajatuksena on eristää kattoa ja saada vintistä avointa, lämmintä tilaa.

Pieniä aarteita. Ansaitsevat tulla nämäkin nähdyksi.